maanantai 13. lokakuuta 2014

Kun kuntosalista tuli pakkopullaa


Kuntosalilla rehkiminen on kokenut hirveän eroosion mun silmissä sen jälkeen, kun siitä tuli trendikästä. Salit ovat ensinnäkin niin täynnä nykyään, että laitteisiin joutuu jonottaa ja jumpissa hyppii toisten niskaan ihmiskiintiön pursutessa yli. Toiseksi punttien nostaminen ei tunnu täyttävän mun henkireikää samalla lailla kuin vaikka lenkkeily. Endorfiinihuuma tulee kyllä rankista suorituksista, mutta tämäkin tuntuu olevan kuukausi kuukaudelta vaan vaikeammin saavutettavissa. Olen ehkä siis vain kasvanut yli tästä harrastuksesta. Persoonana olen sellainen, että kaipaan jatkuvasti uusia virikkeitä ja haastetta tai turhaudun. Näitä piirteitä en tunnu enään löytävän salitreenistä ja seuraava askel haasteissa olisi varmaan fitness-urheilu, joka ei tosin kiinnosta ollenkaan.



Kaipaan enemmän myös mielen treenausta ja tiettyä mielen ja kehon balanssia siinä, mitä teen. Kaipaan myöskin sitä, että ohjaajat rakastavat sitä, mitä tekevät. Moni jumppaohjaaja tuntuu nykyään tekevän hommaansa enemmän sivuharrastuksena, jossa voi yhdistää palkkatyön ja urheilun. Ei niinkään palosta itse hommaan. En kyllä ihmettele tätä jumppaohjaajien ylibuukkausta yhtään, kun kävijäkunta on lisääntynyt vuosien aikana niin järkyttävästi. Mua kiinnostaa myöskin se symbioosi, miten ruokin henkistä puolta samalla kun treenataan kehoa parempaan kuosiin. En saa sitä kuntosaleilta. Mua on aina innostanut se, että voin kehittyä jossain lajissa ja saavuttaa tiettyjä tuloksia. En kuitenkaan halua missään nimessä hirveäksi lihaskimpuksi, joten en näe mitään järkevää syytä siksi jatkaa kuntosalilla käyntiä. Mun ihannekroppa on jotain aivan muuta kuin miesmäiseksi treenattu keho.



Mulle hyvinvointi on myös itsetehtyä ja ravitsevaa feta-porkkanakeittoa <3



Olen yrittänyt käydä mahdollisuuksien mukaan työn ja opiskelujen ohella salilla, mutta jostain syystä tökkii ja pahasti! Aina aikaisemmin olen helposti onnistunut yhdistämään harrastukset ja työt, mutta nyt tuntuu, että selittelen itselleni koulun ja töiden paljoudella sen, ettei salille ehdi. Oikeasti olen simppelisti kyllästynyt ja kynnys lähteä treenaamaan on järkyttävän suuri.

Hyvinvointia on tärkeiden asioiden tukeminen. Tässä Lumenelta saadut älyttömän hyvä irtopuuteri ja kaunis Roosa nauha-kynsilakka Tukemaan rintasyöpätietoisuutta.


Aloitin salilla käynnin joskus 2009 lopussa, kun muutettiin Turkuun ja siitä asti olen melko säännöllisesti käynyt kuntosalilla ja jumpissa. Jotenkin nyt on tultu sellaiseen pisteeseen, varmaan myöskin median asiaa liikaa pyöritellessä, että ei enään. Olen kuitenkin koko elämäni urheilua harrastanut, joten jotain olisi keksittävä tilalle. Olen aina haaveillut joogan aloittamisesta ihan oikealla joogasalilla, joten se olisi varmaan luonnollisin valinta mulle. Ainakin ensikosketus joogaan yläasteella loi niin uskomattoman vaikutuksen, että muistan sen tänäkin päivänä, kun kävelin sinä päivänä kotiin ja olo oli kuin uudesti syntynyt.





Haluan, että musta paistaa sellainen inspiroiva ilo ja onnellisuus, joka loistaa ihmisistä, jotka tekevät rakastamiaan asioita. Haluan innostaa myös muita kiinnittämään huomiota omaan hyvinvointiinsa ja keskittymään asioihin, joista nauttii. Pakkopullalta tuntuvat asiat täytyy lopettaa samantien, koska keho kyllä tunnistaa, mikä on itselleen hyväksi ja mistä nauttii. Kaunis kroppa ei ole se itseisarvo vaan hyvinvointi. Mun herätys tapahtui oikeastaan eräänä päivänä kun käveltiin pitkä lenkki ja kiivettiin yhdelle kalliolle, josta on mielettömän upeat näkymät yli Turun. Tämä pieni mutta suuri lenkki latasi akut aivan eri tavoin kuin crosstrainerilla tunnin väkinäinen vääntö. Stressitaso laski aivan järkyttävästi. Onhan se typerää, että treenikuvilla ja sloganeilla täytyy motivoida itsensä salille, jos ei muuten kiinnosta.


/Marjo




12 kommenttia:

  1. Loistava postaus ja nyökyttelin vaan kokoajan tätä lukiessa :D Mulla itselle tuli tuollanen samanlainen ja oon ollut ties kuin monta kuukautta treenaamatta, mutta nyt vähän vahingossa jouduin salille asiakkaaksi, joten ei muuta ku reenaileen :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaha olet aina niin ihanan positiivinen ihminen!! :D Mulla on kyllä nyt joku ihme turhautuminen menossa, mutta toivon, että se vielä menis ohi! :D

      Poista
  2. Se on "enää". Ei "enään".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "enään" on puhekieltä kuten myös "mua", joka myös on tekstissäni, koska kirjoitan puhekielen ja kirjakielen sekoitusta.

      Poista
    2. Hyvä ystävä. "Enään" ei ole puhekieltä. "Mua" toki on. "Enään" on vaan kielioppivirhe, jonka muut ihmiset lopetti tekemästä jo ala-asteella. Ole kiltti ja lopeta. Osaat sen, tiedän sen!

      Poista
    3. Enään on kyllä ihan tasan tarkkaan puhekieltä mulla ja jos sulla itsellä ei ole muuta tekemistä kuin väittää asiasta, niin siinäpä väittelet!

      Poista
  3. Du har SÅ rätt! Jag väntar på den dagen som jag sku veta vad jag verkligen vill träna eller göra som intresse, som man påriktigt njuter av :D. Yoga sku nog vara nånting att testa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha jepjep! Efter sommaren borde man ju ha supermycket träningsmotivation, men ja har inget.. :D :D

      Poista
  4. Mistä toi ihana paita on ? :) Sulla on aina niin ihania vaatteita!

    Muutenkin tää sun blogi on mun yks lemppareista! Oot niin inspiroiva :) Kaikki terveyteen, hyvinvointiin, muotiin, kauneuteen, ruokaan, sisustamiseen yms liittyvät jutut on ihan parhaita! :) Sulla on mun mielestä tosi hyvä elämänasenne! :) Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, oletpas ystävällinen! :) Paita on gina tricosta ja ostin sen jonku pari viikkoa sitten. Ihana kuulla, että pidät blogistani, vaikken sitä niin aktiivisesti kerkeä kirjoitellakaan! Tuollaiset kommentit parantavat ehdottomasti postausintoa!! :) Kiitos!

      Poista
  5. kyllä se on "enään" meil kla.lla ! samoin ku mä ainaki sanon "mietein" :D joko seki on joku kla.laisten juttu tai sit joku mun oma kieliopillinen kieroutuma, haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eikös! :D Monesti myös käyttää kaikkia ihan ihme sanoja, jotka on tarttunut kotikaupungista mukaan ja muualla kukaan ei ymmärrä mitä selität, hah! :D

      Poista

Thanks for leaving a comment, I greatly appreciate your taking time to do so!