sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

It takes someone really special to make you smile with tears in your eyes





Mä olen kovasti yrittänyt opetella positiivisen ajattelun tärkeyttä ja sitä, että ympäröi itsensä hyvillä, elämänmyönteisillä ihmisillä sekä ajatuksilla. Ei ole mikään oletus, että tarvitsee kuunnella toisten kurjuutta päivittäin ja saada vaikutteita tällaisilta negatiivisilta ihmisiltä. Joillakin tyypeillä on vaan joka ikinen päivä valittamisen aihetta ja kurja olla. Oi miksi?








Eiks tää elämä nyt ole aika nättiä.
Ei tarvi kuin astua ovesta ulos kauniina päivänä ja avot!

Ne asiat, joista oikeesti syvimmin nauttii kaikin siemauksin välillä vaan tuppaa jäämään tietyillä hetkillä muiden toisarvoisten asioiden varjoon, vaikka nää jutut just tois sitä hyvää yleistä oloa, joka paistaa ulospäin. Sydän ja järki puhuu eri kieltä, ja välillä tuntuu, ettei mikään koko kropassa halua samaa asiaa. Oleppa siinä sitten täysjärkinen nainen. Seuraa muita, menee valtavirran mukana ja jollain lailla hiljentää sisällä polttavat tarpeet. Huoleton elämä, juhliminen aamuyöhön sekä koulutöiden skippaaminen saattaa tuntua hetkellisesti hyviltä, muttei ne johda mihinkään kestäviin ratkaisuihin loppujenlopuksi. Yhtäkkiä, kun saa tarpeeksi etäisyyttä tiettyihin tapoihin ja ihmisiin, tajuaakin etteivät nämä olekaan mua varten, vaikka niin joskus uskotteli itselleen.

Musta on aivan älyttömän hienoa, että olen lähiaikoina erityisesti saanut ympärilleni ihmisiä, jotka keskittyy pilvien katseluun, olemaan läsnä ja kauniiseen musiikkiin. Sellaisiin asioihin, mistä itsekin suunnattomasti nautin. Ettei oikeesti tarvi sulattaa kaikkea ja ympärillä pyörivät ihmiset voi itse valita. En halua unohtaa näitä aikuiseksi kasvamisen yhteydessä. Tällaiset asiat sumentuu ja tuntuu, että taas hyvin vanhaksi ja viisaiksi eläneet alkaa viimeisinä hetkinään arvostamaan niitä uudelleen.






Se, että tekee töitä asioiden eteen jotka haluaa saavuttaa, tavoittelee tähtiä, vaikka joutuis naurunalaiseksi ja lopulta pääsee siihen ansaittuun paikkaan, mitä muut kadehtii. Inspiroivuus ja innostavuus ihmisissä ovat aina olleet mulle suuri ihannoinnin kohde. Se, että kylvää iloa, lämpöä ja empatiaa on niin arvostettavaa. Kannustaa muita ja saa toisille sellaisen olon aikaiseksi, ettei mikään ole mahdotonta. Kunniallisuus ja hyvänä ihmisenä oleminen ovat nousseet lähiaikoina aivan uusiin svääreihin. Kuulutan tällaisten tyyppien perään!




Kuunnelkaa tää biisi, menkää ulos, tuntekaa auringon kuumotus talven jälkeen ja haistakaa syreenipuuta. Suuremmatki murheet tuntuu paljon pienemmiltä. Aika täydellistä.




Ps. Huippuhyvä ja hauska viikonloppu takana.
Kiitos!



T. ikuinen fiilistelijä



6 kommenttia:

  1. Oon täysin samaa mieltä! Oon tässä noin puolen vuoden ajan pysähtyny tyyliin joka päivä ja ollu onnellinen elämästä ja nauttinu niistä pienistä asioista. Joillain tällaset asiat jää valitettavasti huomaamatta ja sitte murjotetaan joka päivä, vaikkei kunnon syytä edes olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä juttu! Just toi turhasta valittaminen on uskomattominta ikinä! :D Niin helposti pystyis omalla vaivannäöllä muuttaa kurjia asioita paremmaks!! :)

      Poista
  2. Me encantan tus fotos, son muy bonitas! :)

    http://missyloop.blogspot.com.es

    VastaaPoista
  3. looks like fun! you are very pretty :)


    Ginger @ Chic by Night
    chicbynight.blogspot.com

    VastaaPoista

Thanks for leaving a comment, I greatly appreciate your taking time to do so!