maanantai 10. syyskuuta 2012

Inredning



Joskus sisustuslehdet ja kuvat olivat musta maailman kuivin asia. Kuka nyt jaksaa katsoa kymmeniä kuvia erilaisista jakkaroista ja hanoista, jotka erosivat toisistaan just ehkä nimeltään. Kuitenkin kun muutti omaan kämppään, niin sisustus alkoi kiinnostaa aivan erillä tasolla sillä samalla sekunnilla.

Nykyään musta on tullut aika tarkka sisustuksen suhteen. Tykkään harmonisista väreistä, valkoisesta, beigestä, haaleasta sinisestä, puusta ja vaaleanpunaisesta pienissä määrin. Tummat lattiat ovat kauniita ja muuten mustaa voi olla, mutta vain vähäsen, sillä se tekee helposti huoneesta pienen näköisen ja tunkkaisen. Ennen rakastin kaikkea värikästä ja en olisi voinut kuvitellakkaan, että joskus mun maku muuttuu tällaiseksi ranskalaisen maalaisromanttiseksi yhdistettynä moderniin. En nyt sentään kaiken maailman röyhelöistä ja ruusukuvioista pidä, mutta todella maltillisesta värimaailmasta ja kodikkuudesta. Eleganttius on ehkä eniten se mun juttu höystettyny pienellä villiydellä itämaisin kuvioin ja yksityiskohdin. Olen ollut edellisessä elämässä vähintäänkin linnanneito, intiaani tai kleopatra, koska mua kiehtoo niin paljon kaikki eksoottinen sisustuksessa.

Vanhoja huonoja kokemuksia sisustuksen kanssa on kertynyt useita ja nykyään ymmärrän mitä tarkoittaa "vähemmän on enemmän". 
Maalasin esimerkiksi kerran seinäni kirkkaan pinkiksi. No voitte kuvitella, että ei ollut hyvä idea millään lailla, ja sen kanssa ei sopinut sitten mikään väri. Olen kuitenkin säilyttänyt pienen persoonallisuuden vivahteen meillä täällä Turussa esimerkiksi ostamalla hauskoja tyynyjä ja tekemällä itse tauluja lehtien kuvista.

Toisaalta rakastan Kartellin lamppujen moderniutta, ja toisaalta vanhoja kuluneita puutuoleja. Vanhat lipastot ovat myös aivan ihania, mutta niitä ei meinaa löytää muuta kuin antiikkiliikkeistä ja siellä hinnat ovat no-no opiskelijalle.

Olen kerännyt Pinterestiin kuvia unelma taloista ja tässä muutama ote sieltä. 
Korostan, että nämä kuvat huitelevat todellakin unelmien tasolla, eivätkä todellakaan ole mitään lähitulevaisuuden hankintoja, mutta aina saa unelmoida




Ensinnäkin peileihin olen aivan heikkona. Maailman kauneimpia esineitä minusta. Mitä vanhempi ja koristeellisempi sitä kauniimpi. 




Toiseksi pienet villit yksityiskohdat on just niin mua, koska kaipaan aina tapaa erottua muista.
Keräävät katseita, mutteivät kuitenkaan aiheuta epilepsiakohtausta olemalla liian silmille hyppääviä.






Harmoninen värimaailma, that's my thing.






Tummat lattiat, ahh






Kirjastot, ne salaperäiset viisauden tyyssijat. Ehdoton asia mun taloon sitten joskus.






Ylellisyys & esteettisyys






The dressing room





Ja lopuksi modernius pienissä määrin



Kartell & Terzani


Kuvat Pinterest



Ehkä sitten joskus…



// Marsq






2 kommenttia:

Thanks for leaving a comment, I greatly appreciate your taking time to do so!